Ei ole yhdentekevää mitä koira syö, sillä ruoka vaikuttaa koko koiran olemukseen. Jotta koira pysyisi terveenä ja hyväkuntoisena on ruuan oltava monipuolista sisältäen kaikki tarvittavat ravintoaineet. Pelkkien kuivaruokanappuloiden syöminen tuntuisi tosi tylsältä ja ruokakuppi aika ankean näköiseltä, suosittelenkin ns. sekaruokintaa. Yli puolet ruuasta laadukasta kuivaruokaa liotettuna ja sekoitettuna kotiruokaan (= uunirisottoa ja lihaa, ym. lisukkeita). Meillä ruoka-aikaa ei voi ajatellakkaan päättää ilman tilkkaa gefiluspiimää, maitoahan yli 8 viikkoisen koiran vatsa ei yleensä enää kestä.

Raikasta vettä tulee aina olla saatavilla. Koiralla pitää olla säännölliset ruoka-ajat, en myöskään tyrmää pienten välipalojen antamista. Pitämällä turhan tiukat säännöt syöttämisessä, ei nirsompi koira sitten tarvittaessa edes osaa syödä muulloin esim. lääkkeitä annettaessa tai pentuja odottaessaan. Yleensä mopsi on hyvin perso ruualle ja saattaa helposti siten kärsiä ylipainoisuudesta.

Onneksi mopsi on reipas lenkkeilijä, omistajan viitseliäisyydestä on kiinni miten paljon mopsi saa liikuntaa. Useimpien kilometrien lenkkeily ei mopsille ole mitenkään harvinaista ja se on todellakin hyvin innokas lenkille lähtijä, jos et lähde, se käy katsomassa missä hihnat roikkuvat ja taas uudestaan ja uudestaan, kunnes lähdet. Ulkoillessaan se yleensä tarkkailee vastaantulijoista huomaavatko ne häntä, jos huomaavat, saa mopsilta aina iloisen hännän heilahduksen. Monesta ns. koiranvihaajasta onkin tullut iloisen ja sympaattisen mopsin ystävä.

Talvella on huolehdittava, etteivät varpaat jäädy kovilla pakkasilla, päkiöissä kun ei ole montaakaan karvaa lämmönantajaksi. Kesällä ulkoillaan aikaisin aamulla tai myöhään illalla, siis päivän viileimpään aikaan, ei keskipäivän helteellä. Tuskin mikään koira kestäisi lenkkeilyä kuumalla ilmalla, saatikka sitten lyhytkuonoinen mopsi.

Turkki kaipaa kampaamista ja harjaamista. Karvanlähdön aikaan kosteat talouskäsineet ovat näppärä keino nyppiä ja silitellä turkki irtokarvoista. Kun hoidat turkin karvanlähdön aikaan hyvin, ei karvoja juuri muulloin irtoa. Tänä päivänä koiran shampoot ovat hellävaraisia ja mopsin voi pestä aina tarvittaessa. Näyttelymopsithan saatetaan pestä jopa viikottain, pesuun ei ole rajoitteita, ellei koira ole iho-ongelmainen. Terveelle mopsille saunominen ja uiminen on mieleistä. Pesun jälkeen on muistettava huolellinen kuivaus pyyhkeellä ja föönillä. Nenäpoimua tulee tarkkailla viikottain ja puhdistus aina tarvittaessa. Kuiva ja korppuinen kirsu rasvataan vaikkapa hajusteettomalla perusvoiteella tai vaseliinilla. Huolehdi korvien puhdistuksesta viikottain, säästyt näin suuremmilta korvaongelmilta. Kynsienleikkuussa ei tule antaa periksi tai siitä muodostuu aivan mahdoton tehtävä, leikkaus noin kahden viikon välein.

Lyhytkuonoiselle ja hieman ulkonevasilmäiselle koiralle saattaa herkemmin sattua silmävahinkoja. Silmät tulee aina hoitaa hyvin, vaurioitunut silmänpinta pigmentoituu herkästi ja vie aikaa myöten näön. Silmänsisänurkan luomen kierteisyys aiheuttaa myös pigmentoitumista. Silmäongelmiakaan ei tule liioitella, sillä mopsin kanssa voi huoletta lenkkeillä vaikkapa metsässä, melko hassulta vaikka kuulostaakin, silmävahingot sattuvat yleensä tutulla kotipihalla, touhukkaan mopsin tökätessä silmänsä kuivaan heinään tai oksaan. Mopsukan vaivana saattaa olla myös kuivasilmäisyys, silloin se räpsii oudosti silmiään pitäen päätä alhaalla eikä esim. pysty ottamaan makupalaa suuhunsa, silmä on erittäin kipeä. Ensiapuna silmää voi kostuttaa puhtaalla vedellä. Eläinlääkäriltä saa lääkkeet, vaiva voi olla tilapäinen tai elinikäinen.

Kasvata koirastasi yhteiskuntakelpoinen opettamalla sille normaalit käyttäytymisen perusasiat. Ongelmilta välttyäksesi suhtaudu lievällä varauksella suuriin koiriin, kiltteyden vakuuttelemisista huolimatta aivan liikaa sattuu vakavia vahinkoja. Pyri luomaan koiranomistajana positiivisia näkemyksiä muissa ihmisissä, aloita vaikka siitä, että opettelet korjaamaan aina koirasi jätökset.